Voi hyvät hyssyrät!

Ei tule mieleeni muutakaan, tällä kertaa parempaa, lausahduata tai toeamusta mieleeni. Olo on osittain kuin piestyllä koiralla!
Kaikki se henkilöön menevä vähättely ja aiheeton moittiminen ja mollaaminen alkoi, kun uskalsin kritisoida, omalla blogisivustollani superpuolueen, supervaltuutettukaksikkoa supermiestä ja supernaista. He istuvat myös kaupunginhallituksessa.
Ensimmäinen nimimerkkikommentoija, ampui puun takaa selkääni ja epäili heti ensimmäisessä lauseessa, että olen ollut kirjoittaessani humalassa, sekä tunnen kritiikin kohteita kohtaan pyhää vihaa!?
Jo hänen valitsemansa nimimerkki edustaa asenteellisuutta, se kun oli ”koville näyttää ottavan”.
En ota Hämeenlinnan kunnallispolitiikkaa henkilökohtaisesti. Katselen ja tarkkailen sitä kaupunkilaisen, veronmaksajan, sekä äänestäjän puolueisiin sitoutumattoman näkökulmasta. Mielipiteissäni yritän olla niin neuraali, kuin se nyt inhimillisesti katsoen on mahdollista!
Toinen nimimerkkikirjoittaja ”keke”, taas antoi heti alkuun, yksityisopetusta,ja ohjeita siitä miten pitää valmistatua bogipalstalle kirjoittamaan. Hän kun epäili, että olisin kirjoittanut mielipiteeni suuren tunnekuohun vallassa. Minä taas puolestani epäilen, ettei hän ole ainakaan äidinkielen opettaja!?
Vaikka iselläni on ammattikoulun opettajan koulutus ja kelpoisuus, en halua sillä levennellä tai kehuskella. Totean vain, että ei sinne, senaikaiseen Ammattikoulujen Hämeenlinnan Opettjaopistoon, niin vain menty tai päästy. Piti olle pohjakoulutus joko insinööri tai teknikko. Pääsykokeissa jouduin tenttimään kuusi eri kasvatusopin, sekä psykologian oppikirjaa. Alue oli minulle uusi ja tuntematon, kun en ollut käynyt lokiota, enkä ollut ylioppilas. Olen koulutukseltatani konemestari.
Opettajakoulutus kesti reilut puoli vuotta. Itse olen sitä mieltä, että koulutus oli monipuolinen hyvä ja tiukan vaativa! Sain sieltä lisää itsetuntemusta, itsevarmuutta ja esiintymisvarmuutta.
Opetusharjoittelussa olin Lahden Ammatillisessa Kurssikeskuksessa, jossa annoin myös opetusnäytteet. Ohjaava opettajani, Petteri oli tiukka ja vaativa, pilkunviilaaja!
Kävelymatkan päässä asuu muuan Eero joka oli samaan aikaan siellä opettajana, muistaa kyllä minut ja Petterin. Olemme yhdessä naureskelleet, jälkeenpäin Petterin tiukkapipoisuudelle.
Se siitä. Joku epäili minun tiukkapipoisuuttani. Voin ilmoittaa, että ensimmäisen avioliittoni aikana minulla oli tiukkapipoinen puoliso. Itse leikkasin nelikymppisenä saksilla ihan konkreetisesti, pipooni loven, kun se alkoi kiristämään. Sen jälkeen ei ole enään kiristänyt. Siitä on kulunut jo melkein kolmekymmentä vuotta!
Muidenkin läheisteni mielestä, olen huumorintajuinen ja jopa itsekriittinen ja itseironinen! Se ilmenee mm. runoissani ja mielipidekirjoituksissani, joita olen vuosien saatossa, kirjoittanut paikallislehtiin jo useita kymmeniä. Varmaan yli sata. Ja kaikki ihan omalla koko nimellä!
Kerran erehdyin siteeraamaan, jo monissa eri sanomalehdissä olleita uutisia Superpuolueen kansanedustaja Hakkaraisesta ja hänen sekoiluistaan. Sain ”pyhää vihaa” silmilleni. Eräskin Janakkalassa asuva, hyväntekeväisyysjärjestön ”Idäntyön”, toimitusjohtaja, epäili motiivejani, vaikka minulla ei ollut siinä mitään henkilökohtaista. Kerroin vain sen mitä oli eri lehdistä lukenut, eräänlaisena tiivistelmänä ja yhteenvetona. Ehkä se oli se jutun juju!? Se tuntui varmaan mielipidekirjoitukseni lukeneista uskomattomalta, kun he joutuivat lukemaan ja ainakin mielessään myöntämää, että voi, voi sitä kansanedustaja Hakkaraista, onkohan hänen kieltämättä uskomatomat seikkailunsa, kaikki ihan kansanedustajalle sopivaa käyttäytymistä? Kirjoitukseni oli paljon ennen kuin hän sekoili ”taikajuoman” vaikutuksen alaisena mootoripyöräjengin kerhotiloissa, jossa oli mukana myös maksullisia naisia!
Viimeisen mediatiedon mukaan hän aikoo asettua ehdolle europarlamenttiin. Olen sitä mieltä, ettei se ole hänelle hyväksi. Kielitaidottomana, pelkän kansakoulun käyneenä, hänelle tulee, siellä ”suuressa” maailmassa ikävä sekä Viitasaarta, että äitiliiniä!
Niin se jäi kertomatta tuossa aiemmin, että Idäntyön toiminnanjohtaja, joka arvosteli minua kovin sanoin, on itse saanut sakot, erään henkilön aiheetomasta luokkaamisesta nettipalstalla!
Se, mitä kirjoitin bogipalstallani Superpuoplueen supermiehestä ja supernaisesta,olen itse lukenut, sekä Kaupunkiuutisista, että Hämeen Sanomista. Kirjoitukseni koostui niiden lehtien uutisoinnista yli 95 prosenttisesti. Omia oivalluksiani, filosovointejani ja mielipiteitäni oli vain loput viisi prosenttia!
Mutta ehkäpä siinäkin on se jutun ydin, ei kestetä tai siedetä, että kun superkaksikosta on muodostunut monelle Superpuolueen kannattajalle idoleita, ei haluta uskoa, että eivät ne idolit olekaan niin hyviä tai virheettömiä kuin oli alunperin luultu!
Eräs kommentoija oli sitä mieltä, että olen riidankylväjä tai ns. vanhojen puolueiden ”tunkkaisen” politiikan kannattaja. No en taatusti ole. Toistan edelleen, en ole minkään poliittisen puolueen jäsen, eikä minulla ole mistään puolueesta idoleja. Uskallan, osaan, haluan ja pystyn kritisoimaan kaikkia Suomessa vaikuttavia puolueita, laidasta laitaan. Osaan myös antaa tarvittaessa arvostusta ja kiitosta, hyvistä päätöksistä, jotka ovat tehty meidän kaikkien kansalaisten parhaaksi. Siinäkään ei puolue ratkaise, ainoastaan myönteiset, hyvät päätökset.
Suomessa on käytössä demokraattinen päätöksentekojärjestelmä. Se on tunnetuista poliittisista järjestelmistä toimivin ja paras, parempaakaan ei ole vielä keksitty. Siksi on toistaiseksi tyydyttävä siihen, sen muutamista huonoista puolista riippumatta!
Demokraattiassa enemmistö päättää. Jos esim. lautakunnan kokoonpano on 11- jäsentä, niin äänestys voi olla 6 puolesta ja viisi vastaaan. Päätökseksi tulee enemmistön, eli kuuden puolesta äänestäneen mielipide.
Mielestäni tätä seikkaa, eivät ole täysin sisäistäneet, Pro-koalitio, tai etenkään Superpuolue.
Uskon, että ainakin osa Pro-koalition valtuutetuista tuntee myötähäpeää, superkaksikon edesottamuksista. Eivätkä kaikki ole nyt niin viimeisen päälle vihkiytyneitä koalition toimintaan. Sen mitä olen kuullut, niin ainakin Keskustapuolueen valtuutettu, A.L, on enempi Keskustalainen, jolla nousee aina ihokarvat pystyyn kun hän kuulee mainittavan Pro-koalition tai Superpuolueen nimen!
Monet minua viisaammat ovat sanoneet, että on hyvä tietää ja tuntea asioiden historia ja niiden taustat, jotta paremmin ymmärtäisit nykyisyyttä.
Superpuolueen edeltäjän, Suomen Maaseudun Puolueen perusti, Veikko Vennamo, joka riitantui, silloisen Maalaisliiton johdon kanssa. Vennamo oli aiemmin Maalaisliiton kansanedustaja.
Hän perusti SMP;n vuonna 1959. Sen tarina päättyi konkurssiin, vuonna 1995. SMP;n raunioille perustettiin, sitten Superpuolue. Nykyinen puheenjohtaja iso ”ässä”, oli nimenomaan Veikko Vennamon ”opetulapsi”
Sieltä hän ammentaa knopit ja heitot, sekä tokaisut ja sutkaukset!
Se ,että Hämeenlinnan kunnallispolitiikassa on ilmennyt epäsopua, riitoja, nimittelyä js toraa, ei ole minun mielipiteitteni aiheuttamaa.
Kyllä sen eripurasopan ovat keittäneet, Superpuolueen supervoimakaksikko, ihan itse, sanomisillaan ja tekemisillään. He ovat ottaneet käyttöön ns. ulkoparlamentaariset keinot, hiukan Ahveniston Ystävien, Paul B;n tapaan!
Ritari rohkean kilpi on jo naarmuuttunut, lommoinen ja himmeä. Haarniskakin alkaa olle jo hiukan ruoteessa. Hänellä menee koko valtuuston loppuaika, pelkästään kilven kiillottamiseen ja uskottavuutensa takaisin saamiseen. Vaikka hän ei enää tekisi yhtään valitusta hallinto-oikeuteen tai tekisi yhtään uutta tutkintapyyntöä poliisille, vt. kaupunginbjohtajasta, muista virkamiehistä tai valtuutetuista!
Ps. on hänelle sattunut jo ainakin yksi hutilaukaus. Hän oli valittanut siitä, että Kaurialan kaavarunkoa ja sen hankintaa ei olisi kilpailutettu. Tarkasatuslautakunta totesi, että valitus on virheellinen ja siten aiheeton. Kilpailutus oli hoidettu asiallisesti. Asian uutisoi, Hämeen Sanomat, 25.1.2013.
Olen läpäissyt, Töyterveyslaitoksen soveltuvuustestit keväällä 1971, kun hain Helsingin Sähkölaitokselle vuorokonemestariksi. Se oli silloin kun olin juuri keväällä valmistunut konemestariksi, Kotkan tekusta. Konemestareita koulutettiin silloin vain Helsingissä ja Turussa, Kotkan lisäklsi. Opintolinjalle oli silloin 150 pyrkijää. Sisään otettiin 30.
Kaksi oppilasta sairastui mieleltään jo kakkosluokalla. He keskeyttivät opinnot.
Minä olen ainut joka meistä valmistuneista on opiskellut ammtinopettajaksi!
Ensimmäinen opettajatoimeni oli Järvenpään Invalidien Ammattioppilaitos.Kaikki oppilaat olivat, joko syntymä-, liikenne-, tai tapaturmainvalideja. Mutta henkisiltä kyvyiltään aivan terveitä ja normaaleja!
Se oli opettavainen työpaikka, jossa oppi suhtautumaan erilaisuuteen.
Minulla on ollut onni toimia, myös peruskoulun yläasteella, matemaattisten aineitten lehtorina. Sekin antaa lisää sitä, aina niin arvokasta ja monipuolista elämänkokemusta!

2 kommenttia artikkeliin “Voi hyvät hyssyrät!”
  1. avatar Teppo Turja sanoo:

    Hyvä, Heikki, on ehdottoman, hieno homma, kun jaksat filosovoida, asiat kohdalleen. Maailma tarvitse, ihmisiä, joilla on, paitsi, henkisiä edellytyksiä, myös rohkeutta, arvoida politiikkaa, ja sen, tekijöitä laidasta, laitaan pilkkuja, viilaamatta.

Jätä kommentti

Sinun tulee olla kirjautunut jättääksesi kommentin.

css.php