Kansanäänestyksiä ei tarvita

Kansanäänestyksiä ei tarvita, koska ne ovat suuritöisiä, hitaita, raskassoutuisia ja byrograattisia, sekä niiden järjestäminen on työlästä ja kallista järjestää! Otan vain yhden tiedossani olevan esimerkin kansanäänestyksen kalleudesta. Turussa kaupunginvaltuutetut keskustelivat torinalusparkkihallin rakentamisesta. Osa kaupunkilaisista kävi keskustelua lehtien yleisönosastoilla. He olisivat halunneet, että asiasta järjestetään kansanäänestys. Kun sitä selvitettiin, niin todettiin, että se olisi tullut maksamaan 400.000 euroa!Asian uutisoi mm Helsingin-Sanomat. No kansanäänestystä ei järjestetty, vaan valtuusto päätti, että parkkihalli rakennetaan torin alle. Onneksi valtuusto otti ohjat omiin käsiinsä ja hoiti päätöksen, joka sille kuntalain ja -demokratian mukaan kuuluukin. Samalla säästyi 400.000 euroa riihikuivaa rahaa, käytettäväksi prempiin tarkoituksiin, esim. vanhus- tai nuorisotyöhön. Kansanäänestykseen käytetty suuri rahasumma oli mennyt hukkaan, se ei olisi hyödyttänyt ketään!  Todennäköisesti Hämmeenlinnassakin joudutaan lähitulevaisuudessa päättämään torinalusparkkihallista. Sitä sivuttiin keskusteluissa, jo valtuuston Lokakuun 10 päivän kokouksessa. Ja päätöksen saa aikanaan, tehdä kaupunginvaltuusto. Mitään kansanäänestystä tai torikokousta asiasta ei tarvita! Olen myös sitä mieltä, ettei tarvita myöskään mitään neuvoa antavaa valtakunnallista kansanäänestystä esim. ydinvoimasta, niinkuin Vihreiden kansanesustaja ja ympäristöministeri Ville Niinistö on ehdottanut. On siinä meillä kansanedustaja ja ministeri kun haluaisi vaikeat ja hankalat päätökset siirtää maallikoille! Vaikka ei hän täysin tyhmä ole. Nykyistä eduskuntaa kun sitoo päätös kahdesta ydinvoimalaitoksen periaateluvasta, jonka edellinen eduskunta päätti. Hän tietää, ettei päätöksiä voi enää perua. Hän raukkamaisesti ja laskelmoivasti huutaa kansaa apuun, pyörtämään edellisen eduskunnan tekemiä päätöksiä. Taitaa morkkis painaa päälle, kun Vihreät, hallituskipeydessään, menivät sekä edelliseen, että nykyiseen hallitukseen mukaan. Suomessa on Wikipedian mukaan koko itsenäisyyden aikana, järjestetty tasan kaksi neuvoa antavaa, (huom) kansanäänestystä. Ensimmäinen vuonna 1931, joka koski alkoholin kieltolain lakkauttamisesta, sekä vuonna 1994, Suomen liittymisestä Euroopan Unioniin. Varsinaisen päätöksen teki kummallakin kerralla eduskunta, tomivaltansa ja tehtävänsä mukaan. Molemmilla kerroilla kansanäänestyksistä piti erikseen säätää oma lakinsa, joka on hidasta, kallista ja suuritöistä pitkäkestoista työtä. Samoin itse kansanäänestyksen järjestäminen valmisteluineen ja organisaatioineen. Sitäpaitsi jos kansanäänestyksiä järjestetään kovin usein, niin tulee kansalaisille ns. vaaliväsymys. Ja he voivat kysyä aivan oikeutetusti, että mitä ne kansanedustajat ja ministerit oikein tekevät ja mistä heille hyvä palkkio ja muut kulukorvaukset maksetaan, kun eivät hoida kunnolla sitä tehtävää, jonka vuoksi heidät on päättäjiksi valittu! Kannatan hyväksi havaittua ja toimivaksi todettua edustksellista demokratiaa.

Jätä kommentti

Sinun tulee olla kirjautunut jättääksesi kommentin.

css.php