Hermostunut ja hajamielinen

Minulla oli kansakoulussa, neljännellä ja viidennellä luokalla, opettajana Inkeri. Hän oli hermostunut jahajamielinen. Ikänäkönsa vuoksi hänellä oli lukulasit. Kun hänei tarvinut niitä, hän nosti ne ylös hiuksiinsa. Kun hän seuraavan kerran tarvitsi niitä, hän kyseli meiltä oppilailta, että oletteko nähneet minun silmälasejani? Missähän ne ovat? No rohkeimmat tyttöoppilaat, etupulpeteissa, viittasivat ja kertoivat, etteivät lasit olleet suinkaan hukassa, vaan tallella, tukassa! Silloin 50-luvulla, pelättiin ja kunnioitettiin opettajia. Ilman viittaamalla pyydettyä, ja saatua puheenvuoroa, oppilaat eivät saaneet avata suutaan, muuhun kuin hengittämiseen. No onneksi sentään siihen ei tarvinut lupaa pyytää. Hiiren hiljaa piti pulpetin takaa istua, selkä suorana ja katse suunnattuna liitutaululle. Sitten vielä ihmetellään meidän suurten ikäluokkien tuppisuisuutta. Meidät kasvatettiin, pakotettiin sellaisiksi! Inkeri ei jaksanut useinkaan opettaa, eikä sietää meitä lapsia koko oppitunnin aikaa, vaan hän teki tikusta asiaa, ja kävi välillä haukkaamassa happea. Näitä ajatuksia tuli mieleeni kun luin Hämeen-Sanomista pääministeri Matti Vanhasen koottuja selityksiä sille, miksi hän poistui 14 Joulukuuta eduskunnasta, kesken budjetin lähetekeskustelun. Hän vastasi toimittajille, ettei hän muista ja mitä hittoa se toimittajille kuuluu? Hänen viimeailaiset toimensa ja vastauksensa ovat olleet samanlaisia jo pitkään. Hänellä on pääministeriyden pallo pahasti hukassa, eikä se ole tallella tukassa, niinkuin oli opettaja Inkerin lukilasit. Ja sukassa on varmaankin muutakin kuin vain jalka. Hänestä välittyy vaikutelma, että hän ei ole tilantessa aidosti läsnä kokonaisvaltaisesti. Ikäänkuin hänellä olisi kiire jonnekin muuallepois äkkiä siitä tilanteesta. Hänestä välittyy hermostuneen ja lyhytjänteisen, ja poissaolevan sekä hajamielisen ihmisen imitsi!

Kommentti artikkeliin “Hermostunut ja hajamielinen”
  1. avatar Riitta Nyqvist sanoo:

    Terve heikkinotko!
    Olen pohtinut myös tuota Matti-paran haahuilua jossain harmaan välitilassa.
    Olisikohan Matin iskan pitänyt joskus taputtaa poikaa päähän ja sanoa
    – Kuules Matti, teetpä sinä sitten isona mitä tahansa päin persiitä elämässäs..
    Kynnys kotiin on matala ja me äiteen kanssa tykätään susta, kaikesta huolimatta.
    T. Riitta

Jätä kommentti

Sinun tulee olla kirjautunut jättääksesi kommentin.

css.php